SBS Kesäterä

SBS Kesäterän kausi 2011-2012 saateltiin päätökseen Leaf-Areenan tutuilla matoilla 24. maaliskuuta, kun vastustajiksi asettuivat toistamiseen Kesiksen tavoin sarjataulukon yläpäässä majailevat VL-Team ja FBT Marlins. Edellisessäkin kirjoituksessa spekuloitu nousukamppailu ratkesi tosin jo aiemmin päivän aikana VL:n voittaessa odotetusti oman avauspelinsä. Tämä ei kuitenkaan Kesis-tunnelmia latistanut vaan päinvastoin: saimme pelata rennosti kuuluisaa ”omaa peliä” ilman suurempia paineita.

VL-Team oltiin jo kertaalleen onnistuttu voittamaan, joten avauspeliin lähdettiin liikkeelle hyvällä itseluottamuksella. Pelistä tuli yksi kauden erikoisimmista monistakin syistä. Vastustajan ääriagressiivinen karvauspeli aiheutti tukkukaupalla maalitilanteita molempiin päihin. Lisäksi tuomarit toivat taas oman mausteensa soppaan. Onneksi meidän hyökkääjien puolustusinto oli kovempi kuin vastustajalla, minkä johdosta olimme alusta lähtien hitusen niskan päällä sekä kenttätapahtumissa että maaliluvuissa. Päästä päähän vauhdikkaasti aaltoillut matsi päättyi lopulta meidän 11-6 –voittoon. Pahiten vastustajia kuritti Johannes ”Otto” Virtanen kolmella maalillaan. Vastustajalle vielä fairplay-maininta siitä, etteivät halunneet toimitsijoiden virheestä johtunutta pöytäkirjakömmähdystä hyödyntää meidän pelaajan ulosajolla ja 5 min ylivoimalla.

Jälkimmäisessä matsissa tuli vastaan solidi FBT Marlins –poppoo, jota vastaan aiemmin kaudella jouduttiin tyytymään tasuriin. Tässä matsissa Kesäterä näytti kauden parasta osaamistaan: puolustuspää pysyi tiiviinä ja hyökkäyksessä tossu ja pallo liikkui mallikkaasti alusta loppuun. Etenkin Rami ”Naantalin Aurinkoinen” Leonsaari oli vastustajille taas täysin pitelemätön. Jokainen erä voitettiin ja lopulta taululla komeilivat 7-2 voittolukemat meille.

Viimeinen turnaus oli pelillisesti ja tuloksellisestikin kauden paras: kaksi selvää voittoa sarjan kärkiporukoista kertoo omaa kieltään. Tähän on siis loistava päättää kausi sarjapelien osalta. Vielä lopuksi pari mehukasta tilastofaktaa: kauden 9 voitosta peräti 7 tuli “rökälelukemin” eli vähintään 5 maalin erolla. Lisäksi, sarjan kakkosesta ja nelosesta (VL-Team & PIF) otettiin täydet 4 pistettä hulppealla maalierolla 37-13! Pelin kulkiessa ei siis Kesis-junalle juurikaan löytynyt pysäyttäjiä. Hampaankoloon tietysti jäivät muutamat tiukat ja ”turhat” tappiot alkukaudesta sekä se, etteivät pisteet tälläkään kertaa aivan riittäneet sarjanousuun oikeuttavaan kakkospaikkaan. Kaudesta jäi kuitenkin huomattavasti parempi maku kuin edellisestä: toisin kuin monilla aiemmilla kausilla, tällä kertaa pelin taso ei taantunut vaan pikemminkin parani isoin harppauksin kauden edetessä.

Eräs SBS Kesäterän historiassa merkittävä lehti kääntyi samalla kun seuran pitkäaikainen dynamo kentällä ja sen ulkopuolella, GM ”Jari” Kauppi ilmoitti polvien mailien tulleen täyteen ja sarjapeliensä olevan takanapäin. Omasta ja muunkin apinalauman puolesta, hattu päästä ja kiitos vuosien aikana kentällä antamastasi panoksesta!

-Antti-

Kesiksen vitosdivarikauden toiseksi viimeinen turnaus lätkittiin otsikon mukaisesti Paraisten (ent. Länsi-Turunmaa, ent. Parainen) PUNT-areenalla. Lohkon kimuranttiin nousutaisteluun mieliäkseen meillä oli kaksi pakkovoiton paikkaa, kun vastaan asettuivat FBC Feelings ja FBC TSP 2.

Ensimmäinen matsi pelattiin tuttua vihulaista, entistä treenikumppania Feelingsiä vastaan. ”Fiilareilla” on ollut aiemmissa turnauksissa miehistövajausta, mutta tällä kertaa he olivat saaneet varsin kilpailukykyisen porukan jalkeille. Odotettavissa oli siis varsin tiukka vääntö. Peli olikin avauserässä tasaista ja vauhdikasta, mikä enteili hyvää matsia. Toisessa erässä alkoi kuitenkin tapahtua kummia. Kesiksen 2-1 -johto kääntyi hetkessä 2-4 –tappioasemaksi, vaikka peli ei edelleenkään ollut millään tavalla huonon näköistä.  Jotenkin vaan FBCF onnistui tilanteesta kuin tilanteesta ujuttamaan pallon meidän verkkoon. Tästä tappioasemasta ei toivuttu missään vaiheessa, vaan peli päättyi lopulta värikkäiden vaiheiden jälkeen Feelingsin 7-5 voittoon.

Tällä palstalla ei normaalisti ole ollut tapana arvioida tuomareiden toimintaa, koska se ei ole kovinkaan hedelmällistä toimintaa kenenkään kannalta. Em. pelistä on kuitenkin pakko todeta, että harmaapaitojen suoriutuminen tehtävistään oli ylivoimaisesti kauden heikointa. Päätöksissä ei ollut pienintäkään linjaa, paitsi se, että kovimmin huutava joukkue sai useimmiten tahtonsa läpi. Muutamissa vastustajan maaleissa taas tuntui olevan niin monta syytä hylkäykseen, että tuomarit eivät osanneet valita niistä yhtä vaan mieluummin hyväksyivät maalin. Surkuhupaisin tilanne taisi olla alun perinkin heppoisin perustein tuomittu rankkari, jossa vetäjä epäonnistuu veivissään ja kompuroi samalla (vai jopa tarkoituksella heittäytyy?) rähmälleen veskArin päälle. Arskan keräillessä vihulaista päältään pallokin pomppii jostain varusteista hitaasti verkon perukoille. Tuomio: ei virhettä, ei edes uusintavetoa, vaan maali. Maalivahdin oikeudet, anyone?

Ennen jälkimmäistä matsia osa porukasta nollasi epäonniset tapahtumat ja suuntasi jo perinteiseen tapaan Paraisten keskustan johtavaan kebabmättöpaikkaan Veneziaan. Liekö tälläkin kertaa rennompi valmistautuminen ollut ase voittoon, sillä toisessa pelissä vastaan asettunut TSP 2 möyhennettiin mukavin 11-2 –lukemin. Peli otettiin haltuun Tuomon rankkariosumalla heti ensi hetkiltä lähtien, eikä vastustajilla juurikaan ollut keinoja vastata Kesiksen rentoon hyökkäyspään pallon liikutteluun.

Sarjatilanteessa tapahtui ratkaisevan tuntuisia repeämiä. Isoin harppauksin viime kausista kehittynyt FBC Parainen näytti kotimaisemissa kaapin paikan kahdella murskavoitolla ja varmisti käytännössä lohkovoittonsa. Myös VL-Team tarrasi tiukasti kiinni nousupaikkaan otettuaan 3 pistettä. Kesiksen ero kakkospaikkaan venähti kolmeen pisteeseen ja nousuhaaveet jäivät hiuksenhienon oljenkorren varaan. Kausi päättyy maaliskuun lopulla kahteen iltaotteluun juuri VL-Teamia ja FBT Marlinsia vastaan, joten jännitystä ja kovia pelejä riittää loppuun asti.

-Antti-

SBS Kesäterän vuosi 2012 alkoi juuri niin positiivisissa merkeissä kuin loppusyksyn pirteät esitykset antoivat odottaa. Tammikuun ensimmäisessä turnauksessa SB-Areenalla otettiin hallittu voitto PIF:stä ja revanssihenki päällä möyhennettiin GP-Team ”double digits” –lukemin. Toisessa turnauksessa Leaf-Areenalla vastus koveni huomattavasti, kun sarjan kaksi kärkijoukkuetta, AFC Campus VI ja FBC Parainen mittasivat Kesiksen nousukäyrän kulmaa. Kummallekin oli kärsitty tappiot sarjan ensimmäisellä puoliskolla, joten nälkää ei puuttunut näistäkään matseista.

Campusta vastaan huomattiin jo alussa mielenkiintoinen ilmiö. Vastustajan hyökkääjiä vastaan olimme jalalla selvästi hitaampia, kun taas pakkeja vastaan pärjättiin vallan mainiosti. Tästä looginen johtopäätös oli se, että tätä peliä ei tultaisi voittamaan pyörittelemällä palloa omassa päässä, vaan se piti saada nopeasti ylös ja karvauspainetta vastustajan niskaan. Matsi alkoi kerrassaan maukkaasti, kun vastustaja loi heti kärkeen pari lähes avointa paikkaa, muttei onnistunut viimeistelyssä. Pian tämän jälkeen, heti ensimmäisestä hyökkäyksestämme Johannes ”Jonni” Virtanen päätti klip-klap kuvion siirtämällä pallon tyhjään Campus-verkkoon ja 1-0 taululle. Vaikka tämän jälkeen mukaan mahtui pientä kohellusta mm. väärän vaihdon muodossa, säilyi Kesiksen taistelumieliala korkealla ja Campus-soturien nopeat vastahyökkäykset saatiin pidettyä mv-Arskan johdolla aisoissa. Peli eteni maalien suhteen tasatahtia aivan ottelun loppuhetkille asti, jolloin Erno ”Erkki” Kärkkäinen pääsi vastustajan maalinedustalta lapioimaan rebound-karan komeasti rystyltä verkkoon. Lopputuloksena herkullinen revanssi Kesikselle lukemin 3-2.

Campus-voiton myötä oli päivän minimitavoite jo saavutettu ennen FBCP-matsia, joten Paraisten kaatoon päästiin mahdollisimman hyvistä lähtökohdista. Tämäkin ottelu oli tiukkaa ja vitosdivarimatsiksi tasokasta vääntöä alusta loppuun. Toisin kuin kahdessa aiemmassa Parais-matsissa, tällä kertaa Kesis ei missään vaiheessa joutunut pesukoneeseen, vaan kaksinkamppailut hoidettiin kunnialla ja jopa liikkeessä pystyttiin liukkaiden punamustien perässä. Pelin tasaisuudesta kertoo se, että jokainen erä päättyi lukemiin 1-1, josta terävimmät lukijat pystynevät päättelemään myös lopputuloksen. Rami ”Rambo” Leonsaari nakutti kaksi tärkeää maalia lähietäisyydeltä ja kolmannen iski Tuomo ”Enforcer” Virtanen alivoimalla. Tässäkin pelissä Kesiksen maali oli tiukasti tilkitty, tällä kertaa Viljamin toimesta.

Peli-ilme oli molemmissa matseissa erinomainen: puolustuspeli oli tiivistä ja hyökkäyksessä pystyttiin luomaan paikkoja joka erässä. Mikä tärkeintä, alkukaudesta tuttuja mustia hetkiä ei tullut missään vaiheessa. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella myös onnistuttiin voittamaan tiukka peli ja toinenkaan voitto ei ollut kaukana. Turnaus oli sikälikin menestys, että molemmat Kesäterän uuvuttamat vastustajat hävisivät toisen pelinsä. Sarjan kärki ja sitä myöten nousukamppailu tiivistyi siis kummasti. Tästä on erinomaisen hyvä kääntää nokka kohti seuraavaa turnausta Paraisten PUNT-halliin, jossa vastaan astelevat TSP 2 sekä FBC Feelings.

-Antti-

Vaikka lukemasi palsta on viime aikoina ollut intoa puhkuvien kynäniekkojen puutteesta johtuen melko hiljainen, on Länsirannikon vitosdivarin salibandyparketeilla ja -matoilla ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita vanhaan malliin. SBS Kesäterän syksy sujui ekan turnauksen viitoittamana varsin ailahtelevissa merkeissä. Plakkarissa olevat kolme voittoa ovat kaikki tulleet suvereenien esitysten jälkeen, mutta tiukoissa matseissa huonot alut ja mustat hetket ovat harmillisen usein johtaneet siihen, että kesäteräläiset ovat joutuneet nielemään tappion karvasta kalkkia.

Viimeisin turnaus SB-areenalla oli kenties Kesiksen syyskauden paras esitys, vaikka täysi 4 pisteen saalis jai yhä ottamatta. Avauspelissä vastassa oli jo harkkapelissä nöyryyttämämme, tuttuakin tutumpi poppoo FBT Marlins. Matsin alussa olimme naapuria selvästi paremmin hereillä, ja ekassa erässä oli paikkoja niitata puolen tusinaa kaappia. Saimme kuitenkin tehtyä vain pari, ja loppua kohden oma tossu alkoi painaa samalla kun marliinit saivat kavennusmaaleistaan lisää intoa. Lopputuloksena kauden ensimmäinen tasapeli lukemin 3-3, joka kuvannee ottelun voimasuhteita melko hyvin.

Toisessa pelissä vastustajana oli maalintekovoimainen puulaaki (?)porukka VL-Team. Kesäterän helmasynti eli laiskanpulskea alku meinasi jälleen puskea pintaan, mutta onneksi tällä kertaa tuuri ja hyvä maalivahtipeli pelastivat katastrofilta. Pelin jälkipuoliskolla taas vastustajan harvalukuinen miehistö alkoi silminnähden väsyä, ja saimme otettua tästä kaiken irti prässäämällä kovaa ja korkealta. Lopussa vastustajan mv-peli ja motivaatiokin alkoivat rakoilla, joten pääsimme päättämään syyskauden kunnon ilotulitukseen: voitto kotiin lukemin 9-3.

Muutaman hienon rökälevoiton ohella syksyn ehdottomasti positiivisinta antia on ollut se, että sairastuvalla on edelliskausiin verrattuna ollut huomattavasti vähemmän trafiikkia. Jopa “littimäisen” loukkaantumishistorian omaava Ron “Pete” Bacardi on vastoin kaikkia ennakko-odotuksia pysynyt suurin piirtein yhtenä kappaleena. Mikäli rosteri saadaan keväällä pidettyä yhtä leveänä, ei liene ylioptimistista olettaa, että Kesäterä tulee vielä ottamaan sarjataulukossa reilun harppauksen ylöspäin.

-Antti-

Kauden ekat tosipelit tuli pelattua Kilosportin hailakanvihreällä alustalla. Ensimmäisessä matsissa vastaan asteli GP-Team, joka oli ottanut Kesäterän treenipelissä päihittämältä Marlins-poppoolta rumahkosti kuokkaan. Liekö sitten ylimielisyys, pomppuinen lattia vai alkukankeus ollut syynä, kun oma peli oli alusta lähtien todella tahmeaa. GP-Team kävi pallon kera meidän alueella pelin aikana kymmenisen kertaa, joista herrat paukuttelivat tuurilla ja taidolla kunnioitettavat 7 häkkiä. Kun itse pystyttiin vain viiteen, jäi avauspelistä käteen nolla pistettä sekä isommanpuoleinen hatutus.

Toisessa pelissä kohtasimme Paraisten ylpeyden PIFfenin, jonka kanssa viime kaudella tahkottiin kaksi tasaista vääntöä. Nyt ei pelissä ollut tasaisuudesta tietoakaan sisuuntuneen Kesiksen latoessa palloa punapaitojen pömpeliin vimmattuun tahtiin. Vastustajan näennäisen aktiivinen karvaus saatiin purettua hyvällä liikkeellä, jonka seurauksena hyökkäysalueella olikin mukavasti tilaa viritellä vetoja lähietäisyydeltä. Ketsuppipullo auki ja lopputulokseksi hulppeat 13-3 –lukemat.

Kliseisesti voisi sanoa, että avausturnaus jätti puseroon varsin kaksijakoiset fiilikset. Avauspelissä peli oli todella tahmeaa ja väkinäistä, kun taas jälkimmäisessä saatiin pallollinen peli kulkemaan ja jälki oli tuhoisaa. Toivon mukaan kausi jatkuu samanlaisissa tunnelmissa mihin PIF-pelin osalta jäätiin. Seuraava turnaus antaa jo paremmin suuntaa Kesiksen tämän kauden tasosta, kun vastaan asettuvat sarjakärjeksi kivunnut FBC Parainen sekä AFC Campus 6. Motivaation puute ja ylimielisyys eivät varmasti kumpaakaan vastaan ole ongelmana, siitä pitänevät huolen viime kauden rökäletappio FBCP:lle sekä eräs Campukseen loikannut suurisuinen Kesis-jantteri.

-Antti-

Kauden avauspeli pelattiin Turun Kilosportissa ja vastus oli heti kova. SBS Kesäterä kohtasi sateisen maanantain päätteeksi nelosdivarin SBS Musketeersin. Joukkueessa vilisee tuttuja kasvoja vanhoilta kesis-kausilta, joten pelissä oli oma pikku lisämausteensa.

Eka erä oltiin suht mankelissa, mutta peli oli erän jälkeen 1-1. Meillä maalarina toimi hyökkääjäksi nostettu GM Kauppi Kareston Makken toimiessa alustajana.

Toinen erä oli jo tasaisempaa ja ykköskenttämme alkoi ottaa roolia. Kerran pojat onnistuvatkin, Leonsaaren Rami maalintekijänä Rantalan Teemun alustuksesta. Musketeers kuittasi taas pian, kakkoskentän pienoisen nukahduksen ansiosta. Pian saimme yv:n ja parista takaiskusta sisuuntunut kakkonen kuittasi. Palloa pyöritettiin viivassa ja koska vastustaja ei uskonut kerrasta, vapaaksi jätetty GM laittoi ranteet lukkon ja kiskaisi illan komeimman yläpesään. Erätauolle mentiin siis lukemissa 3-2.

Viimeseen erään odoteltiin pyörremyrskyä omaan päähän, mutta yllättävän vaisuiksi jäivät vihollisen esitykset.Meillä peli sen sijaan parani ja Rantalan Teemu laittoi pelin pakettiin pari minuuttia ennen loppua. Musketeers-puolustajan syöttö katkaistiin ja hetken edettyään Teemu ampui vastustajan jaloista loppulukemiksi 4-2.

Kaiken kaikkiaan hyvä peli meiltä. Puolustettiin koko viisikolla hyvällä asenteella ja vastustajan vedot saatiin hyvin peitettyä. Vaikka olimmekin aika ajoin vietävänä, luotettiin silti omaan tekemiseen eikä hätäilty omassa päässä. Uusi maalivahtimme Viljami Pouttu hoiti tonttinsa myös mallikkaasti, joten silläkin osastolla kaikki kunnossa. Kauden avaukseksi varsin vauhdikas ja siisti harkkapeli, kiitokset Musketeerseille!

Tästä on hyvä jatkaa

GM

Lomat on taas lomailtu ja on aika aloitaa valmistautuminen tulevan kauden koitoksiin. Kuten aikaisempinakin kausina, joukkueessa on ollut hieman vaihtuvuutta.

Jos lähdetään menetyksistä liikenteeseen, niin pahiten meitä kirpaisi maalivahtimme Teemu Keski-Levijoen ilmoitus siirtymisestä ylempiin sarjoihin. Teemu on ollut joukkueen tuki ja turva koko sen olemassaolon ajan ja antanut jokaisessa pelaamassaan pelissä joukkueellemme  mahdollisuuden taistella voitosta!

Hyökkääjistömme kärkinimistä Marko Mastomäki, Petteri Tenhunen ja Tommy Holmberg palasivat AFC Campuksen riveihin. Kaksi ensin mainittua kolmosdivariin ja Holo vitosen jengiin. Lisäksi kaikkien aikojen tehokkain SBS Kesäterä -hyökkääjä Juha Koskio naulaa pelikengät seinään.

SBS Kesäterä kiittää kaikkia herroja palveluksistaan ja toivotta onnea tuleviin koitoksiin!!

Ja sitten ne hyvät uutiset:

Koska menetykset olivat kovia, lähdettiin tietenkin hakemaan tosissaan korvaajia. Ensimmänen kiinnitys oli heti ns. ISO JYTKY. AFC Campuksen edustusjoukkueen riveistä haaviimme tarttui Tommi Karesto.

Koska heti alkuun saatiin isoa kalaa, niin oli turha vaihtaa uistinta:
Seuraavaksi rapalaamme tarttui kaikkien aikojen Naantalilainen säbailijä, Rami Leonsaari.

Ilmeisesti viidakkorumpu oli puhunut omaa kieltään vahvistuksista, koska toimiston puhelin alkoi soida kuumana. Turun Vaappuankoista saapui seuraava vahvistus. Sekä pakkina, että hyökkääjänä pelannut terrierimäinen Janne Oinonen löi nimet paperiin.

Kun vielä Leonsaaren Ramin vanha ketjukaveri Niko Kovaniemi löi lusikkansa soppaan, voidaan sanoa toimiston onnistuneen värväyksissään.

Maalivahtikin löytyi sitten lopulta kun Viljami Pouttu laittoi nimensä papereihin.

Lopuksi vielä SBS Kesäterä 2011-2012 (suluissa monesko kausi joukkueessa)

MV

(3) Ari Ahven

(1) Viljami Pouttu

Puolustus

(5) Kalle Järvinen

(5) Jari Kauppi

(5) Christian Fugleberg

(5) Timo Stranius

(5) Janne Taka-Prami

(4) Antti koskinen

(2) Jukka Oittinen

(1) Janne Oinonen

Hyökkäys

(5) Juha Nolvi

(5) Petteri Salo

(5) Teemu Rantala

(4) Tuomo Virtanen

(3) Johannes Virtanen

(2) Markus Karesto

(2) Erno Kärkkäinen

(1) Tommi Karesto

(1) Rami Leonsaari

(1) Niko Kovaniemi

GM

Kuten aiemmassa jutussa on todettu, päätösturnaukseen lähdettiin herkullisen jännittävistä asetelmista. Kaksi tiukkaa peliä oli edessä (FBC Parainen ja TuWe) ja panoksena ei enempää eikä vähempää kuin sarjataulukon kakkospaikka ja nousu nelosdivariin. Valitettavia poissaoloja tuli erityisesti Kesäterän puolustuspään avainpelaajille vielä viime hetkillä, mutta siitä huolimatta fiilis peleihin lähdettäessä oli mitä parhain.

Ekassa pelissä tuli kuitenkin FBC Paraiselta kylmää kyytiä. Pelissä hävittiin jokainen erä ja jokainen pelin osa-alue. Pahiten pätki perusasiat eli liike ja kaksinkamppailut. Oikeastaan kaksinkamppailuihin ei juurikaan edes päästy, kun aina oli kaksi punapaitaa yhtä Kesis-jannua vastassa. Pelistä kertoo olennaisen se, että Kesäterällä oli koko pelissä yksi kunnon maalipaikka, eikä siitäkään saatu edes laukausta kohti maalia. Parainen latoi maaleja kiihtyvään tahtiin ja lopputuloksena taululla komeili murhaavat 9-0 lukemat.

Avauspelin tragikoomisten tapahtumien johdosta toiseen peliin valmistautuminen suoritettiin hieman poikkeuksellisella kaavalla. Puolet porukasta suuntasi kohti Paraisten keskustan kebab-apajia ja osalle maistui jo hieman etuajassa erilaiset suorituskykyä heikentävät nestemäiset aineet.

Toisessa pelissä vastaan marssi normaalia harvalukuisempi TuWe. Kenkä ei tuntunut puristavan kummankaan joukkueen pelaajia, vaan kuumaksi ennakoitu päätöskamppailu muuttuikin leppoisaksi havaijisählyksi. Pelissä nähtiin varsin erikoisia tapahtumia: Tuomon once-in-a-lifetime rannelaukaus ylämummoon, allekirjoittaneen kauden avausmaali (lähes) kaukolaukauksella, normaalisti kirurgintarkan Petteri ”smörgåsbröd” Tenhusen pari totaalijäätymistä avopaikassa sekä yhteensä komeat 18 maalia, joista Kesikselle merkattiin mukavat 12. Suurimpana pisterohmuna kunnostautui tehot 3+2 naputellut Erno.

Kausi 2010-2011 saatiin siis päätökseen samanlaisissa rollercoaster-tunnelmissa, joita oltiin jo aiemmin koettu. Kaudessa oli paljon hyvää: pisteitä tuli mukavat 23 ja sarjanoususta taisteltiin viimeiseen turnaukseen asti. Hienoja voittoja, uhrautuvaa taistelua ja hauskanpitoa kentällä nähtiin Kesikseltä paljon, mutta totuuden nimissä myös aivan liikaa rökälehäviöitä, joita ei aiempina vuosia valkopaidoilta ole totuttu näkemään. Ensi kaudelle allekirjoittaneen toivomuslistassa on saada ainakin tasaisuutta peliesityksiin, lisää terävyyttä maalintekoon, lisää juoksuvoimaa ja ennen kaikkea aktiivisempaa osallistumista treeneihin. Over and out, kynäniekka kuittaa!

-Antti-

Kesiksen viimeistä edellinen koitos oli asennetesti sarjajumbo FBC Blue Riveriä vastaan. Edellinen kohtaaminen päättyi mukavin 11-1 lukemin, joten samankaltaista ”double digits” voittoa lähdettiin tälläkin kertaa hakemaan, etenkin kun tiedostettiin maalieron tärkeys sarjataulukon kakkossijakamppailussa.

Siinä missä edellinen Blue River -peli ratkesi jo alkuhetkillä, tällä kertaa avausminuuttien vapauttavat maalit jäivät valitettavasti uupumaan. Peli pyöri alusta lähtien kohtuuhyvin, mutta maalipaikoissa ruuti oli märkää. Toisessa ja kolmannessa erässä tasoero saatiin realisoitua paremmin myös maalien muodossa, mutta mitään teurastuslukemia ei viime kohtaamisen tapaan saatu aikaiseksi. Kaikki kentät kuitenkin onnistuivat maalinteossa, eikä tennislukemin 6-1 päättyneeseen matsiin kovin pettynyt voi olla. Maalissa Arska pelasi ehkäpä kauden parasta peliään, torjuen varmanoloisesti Sinisten lähentelyt lukuunottamatta lopun ”pakollista” takatolpalta suupaistua kavennusmaalia. BR:n janarit olivat tällä kertaa liikkeellä hyvällä asenteella ja jaksoivat puolustaa omaa maaliaan alusta loppuun asti, pisteet siitä heille.

Ennen viimeistä turnausta taistelu sarjanousuun oikeuttavasta kakkospaikasta on lähes kutkuttavan jännittävissä mittasuhteissa. Kesäterä ja FBC TSP ovat tasapisteissä ja myös keskinäisten pelien pisteet sekä maalit ovat tasan. Koko sarjan maalierossa TSP on tällä hetkellä yhden vaivaisen maalin meitä edellä. Viimeisessä turnauksessa TSP:n vastus on paperilla himpun verran meitä helpompi, toisaalta Kesiksen etuna on ”positio” eli pelaaminen TSP:n jälkeen. Kausi saa siis arvoisensa huipennuksen Paraisilla 9. huhtikuuta…

-Antti-

Aamun kärkikamppailuun valitettavan vajaalla miehistökokoonapanolla lähtenyt Kesäterä sai vastaansa parissa viime ottelussa pisteitä menettäneen Ankkurijengin. Edellinen Ankkureille 4-0 päättynyt ottelu oli jättänyt hampaankoloon pientä uskoa tasaisuudesta kunhan pystyttäisiin pelaamaan omaa parasta mahdollista peliä. Tällä kertaa tuloksena oli sitten edellistäkin rumemmat lukemat: 9-0.

Ensimmäinen erä oltiin pelissä hyvin mukana. Molemmilla oli paikkoja jokseenkin tasainen määrä, mutta kumpikaan ei pystynyt näistä toimittamaan palloa verkkoon. Ensimmäinen erä siis 0-0. Toisen erän aikana alkoi sitten tapahtua. Vaikka peli oli kokonaisuutena arvioiden siistiä (ottelussa ei kirjattu ensimmäistäkään rangaistusta), kummastutti ainakin allekirjoittanutta Ankkaren tapa louskuttaa leukojaan kuin mikäkin traileripuiston porukka. Harvemmin “taitojoukkueet” ovat tätä “asetta” käyttäneet ainakin oman kokemuksen mukaan. Ankkaren yritykset nostaa pelin fyysisyysastetta olivat nekin melko vaisuja tilanteen jälkeen tai täysin ulkopuolella tapahtuneita tönimisiä. Jostain syystä tämä kuitenkin tuntui purevan pikkuhiljaa väsyvään Kesäteräporukkaan.

Maaleja alkoi siis syntyä kiihtyvään tahtiin ja kaikki Ankkureille. Kolmannessa erässä alkoi väsymys ja turhautuminen näkyä pahasti Kesäterän joukkuepuolustuksessa ja Ankkurit rokottivat välillä vähän puolittaisistakin paikoista. Maalivahtipeliä ei ole silti syytä moittia. Kaikki otettavat otettiin pois ja välillä nähtiin vähän hienompiakin koppeja. Valitettavasti Ankkureidenkaan maalivahti ei ollut mikään eilisen teeren poika vaan poimi helposti Kesäterän pehmeät maalausyritykset.

9-0 takkiin siis. Tällaista.

/Tepa